Askel tuntuu painavammalta kuin koskaan. Aivan kuin joku olisi lisännyt uuden annoksen murheita tämän ihmisparan harteille. Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan jälleen. Sain uudet lääkkeet, mutten vielä tiedä toimivatko ne, eivät ainakaan paremmin kuin edelliset joiden valmistus lopetettiin huonosti menneiden ihmiskokeiden myötä. Äänet eivät ole lähteneet mihinkään kovasta yrityksestä huolimatta. Ne ovat ilmeisesti alkaneet muuttua näkyviksi, johtuisikohan se parista kovasta iskusta päähän, vaiko uusista lääkkeistä. 

Kävellessäni pitkin rautatietä tunsin että jokin kulkee perässäni, en vain kyennyt paikallistamaan seuraajaani. Jatkoin tyynesti matkaani kohti rautatieasemaa. Melkein jo tunsin askeleet, ne lähestyivät kokoajan. -"Varo." Kuulin jälleen lapsen kylmän, värisevän kuiskauksen. Pyörähdin nopeasti ympäri, enkä nähnyt ketään takanani. Miksi ääni varoitti minua vaikkei vaaraa ollut. Samalla hetkellä tunsin piston selässäni ja silmissäni pimeni äkisti.

Huomasin olevani rautatien vieressä sijaitsevan kallion juuressa. Raotan silmiäni ja kaikki näkyy vihreänä, aivan kuin joku olisi laittanut silmilleni vihreän kalvon jonka läpi katselen masentavaa syysmaisemaa. Hetken happea ottaessani mietin että mitä olisi voinut tapahtua. Tunnen jälleen piston selässäni, mutta paljon miedompana kuin äsken. Kurotan kohti kipupistettä ja huomaan että selässäni oli ruisku. Joku oli iskenyt ruiskun selkääni ja mitä luultavammin myös jotain jota oli sen sisällä. Ehkä se selittää myös vihreyden. Ryömin jälleen ylös polviltani ja alan katsella ympärilleni etsien henkilöä joka olisi voinut olla tämän takana. -"Katso ylös." Kuulen vanhan miehen kuiskaavan pääni sisällä. Näen kallion päällä mustiin pukeutuneen miehen joka katselee minua. Mies kääntyy kannoillaan ja poistuu näkyvistä. Lähden kiipeämään kallion reunaa kohti huippua miettien kuka olisi ollut tuo henkilö ja miksi hän teki sen. Viimeinkin pääsen kallion huipulle ja näen ryttyisen ja kuluneen kaupan muovikassin. Hetken mietin että mitä siellä olisi voinut olla ja oliko se unohtunut mieheltä jonka äsken näin. Nappaan maasta katkenneen kepin ja kurotan kohti pussin reunaa näkeäkseni mitä se pitäisi sisällään. Nostan pussin sivuun ja sen alta paljastuu vanha posliininukke jolta puuttui toinen käsi ja jonka silmät olivat maalattu mustaksi. Nostin nuken maasta ja huomasin kirjoituksen sen haljenneessa rinnassa: Äänet eivät jätä sinua ikinä rauhaan. Tulet kärsimään jokaisen vanhingoittaneesi ihmisen tuskan."